Kulttuurikentän ulostulo lässytystä?
Nyt veti sitten tähän asti arvostamani media jalat alta ja julkaisi täydellisen flopin: Oskari Onninen ja Helsingin Sanomat törkeästi, ymmärtämättömästi ja röyhkeästi syyttää, haukkuu ja väheksyy sekä ammatillisesti että älyllisesti kulttuuri- ja taidealan ammattilaisia.
Kun suuri joukko kulttuurialan toimijoita rohkeasti tuo esiin oman alansa kurjaa ja epäoikeudenmukaista kohtaloa, hyökkää valtamedian edustaja kimppuun kuin joulupukki kinkkuun ja haukkuu alalle elintärkeää keskustelua lässytykseksi. Ymmärtämättömyys on inhimillistä ja kummallisia mielenilmauksia sattuu internetin keskustelupalstoilla, mutta sellaista ei pitäisi löytyä ammattilaisten toteuttamasta valtamedian julkaisusta.
Itse en julkeaisi Oskari (nyt Epä-)Onnisen tapaan haukkua maailman arvostetuimmaksi eläväksi säveltäjäksi valitun Kaija Saariahon asiantuntija-haastattelua "voikertamiseksi" tai monen muun taiteilijan ulostuloa "lässyttämiseksi". Voin taata, että ammattikuntiemme edustajat ovat keskustelleet kaikista vaateista, joita herra Onninen näppärästi aivan ilmaiseksi meille tarjoaa. Hyvä, että älyää tarjota vinkki vitosensa aivan ilmaiseksi: meillä ei olisikaan varaa häneltä konsultaatiota ostaakaan, alamme kun on kriisissä.
Jatkan mielelläni kollegoideni tapaan "pikkulapsimaista kiukuttelua". 30 000:n ihmisen mahdollisuus ansaita elantonsa evätään epäoikeudenmukaisin perustein: ennen rajoitusten tiukentamista eräässä kaupungissa kaupunginjohtaja kielsi konsertin, jossa suureen kirkkoon odotettiin massiivisin turvavälein noin sataa ihmistä, mutta samaan aikaan paikallinen urheilujoukkue sai järjestää pelin ja ottaa yleisöön 500 ihmistä ILMAN turvavälejä. Onhan se kieltämättä hieman kyseenalaista, eikö?
Ei valmiuslaki ole ollut perustana kulttuurin kurimukselle, vaan julkisten tapahtumien järjestämisen henkilörajoitukset. Konserttiin saa tulla alle 10 ihmistä (eli sinfoniaorkesterista 1/10 lavalla, ei yleisöä ja jopa humppabändin maksimiyleisö on 5 ihmistä) ja hekin vain turvavälein. Lentopallopelin järjestäminen ei selkeästi ole julkinen tapahtuma, kun säännöt eivät ole yhtenäiset. Se juottola ei ilmeisestikään ole julkinen paikka? Ravintolaan saa sisälle ottaa yli 10 henkeä, ilman turvavälejä. Miksikö? No etteivät ravintola-alan toimijat joutuisi talouskurimukseen.
Striimauksien määrä on toden totta kasvussa! Aivan! Mahtavaa! Onkohan Oskarilla tietoa siitä, kenen taskuun ne rahat menevät? Että kun kuitenkin vielä osa kulttuurin ammattilaisista pystyy työskentelemään, niin ketä ne 30 000 työtöntä kiinnostaa? Tietenkin nämä jotka vielä tienaavat, lahjoittavat palkkansa 30 000:n muun hyväksi, eikö niin Oskari? Kuinka yksittäiset tahot saavat rahaa näistä Oskarin onnellisena nauttimista ilmais-streameista? Kenellä niitä on varaa tehdä? Mikä on niiden ansaintalogiikka?
Hienoa Oskarille, että hän on saanut nauttia ilmaisista striimauksista muiden kurjuuden kustannuksella, vaikka Helsingin Sanomien artikkelin ingressissä sanotaan näin: "Hätään joutunut musiikkiala kampanjoi taiteensa tärkeyden puolesta. Se on helppo kuitata vastaamalla, että joo, tärkeää on, kirjoittaa Oskari Onninen." Mutta kuten kampanjamme sanoo, Oskarillakin on #oikeusmusiikkiin. Oskarille tiedoksi: sitä musiikkia ei vain tule lisää, ilman alan elpymistä. Ei konsertteja, ei keikkoja, ei levyjä, ei musiikkia TV-ohjelmiin...
Itselläni on käynyt tänä vuonna hyvä tuuri. Vaikka olen menettänyt tuhansia euroja toimien sivutoimisena tuntiopettajana, kapellimestarina ja freelance muusikkona, olen vastaavasti saanut koko ajan lisää töitä. Kyseinen kaupunginjohtajan konsertti tiesi minulle vain 200 euron tulonmenetystä, tosin peruuntuneita konsertteja on tänä vuonna ollut paljon.
Ymmärrän, että on helppoa sieltä kuukausipalkan turvin huudella. On helppoa pohtia sen kulttuurin "olematonta arvoa", kun Ikinä ei ole tarvinnut murehtia tuleeko leipä pöytään. Ja sanomalehtiähän tarvitaan aina. No en ole aivan varma tarvitseeko enää, kiitos vaan. Harkitsen vakavasti Hesarin tilauksen lopettamista, jättimäistä boikottia. Samankaltaista, jonka sai osakseen Shell-huoltoasemat nuoruusaikoinani.
Odotan Helsingin sanomilta ja Oskari Onniselta korjausta ja julkista anteeksipyyntöä. Tällainen dissaaminen vaikeuksissa olevaa kulttuurin kenttää ja taidealaa kohtaan on typerryttävää, nöyryyttävää ja käsittämätöntä arvostetulta medialta, joka tähän asti on ollut yksi maamme kulttuurimyönteisimmistä valtamedioista.
Hanna-Mari Lehtonen
Musiikin maisteri, kapellimestari, musiikkipedagogi, freelance muusikko
Helsingin sanomien juttu, johon tekstissä viitataan.